Maailman parasta Atlantinlohen ja suuren taimenen kalastusta

Kuolan niemimaa on viimeisen viidentoista vuoden aikana tullut vuosi vuodelta tutummaksi länsimaalaisille urheilukalastajille. Ensimmäiset järjestetyt kalastusmatkat niemimaan lohijoille tehtiin jo vuonna 1989, pari vuotta ennen Neuvostoliiton romahtamista. Maantieteellisestä sijainnista johtuen ensimmäisinä Kuolassa toimintaa harjoittelivat suomalaiset ja ruotsalaiset yrittäjät - ja toki myös joka paikkaan ehtivät jenkit. Kuolaa pidettiin länsimaissa pitkään pahoin saastuneena alueena, mutta jo ensimmäiset tutkimusmatkat osoittivat, että Neuvostoliiton aikainen politiikka oli onneksi jättänyt jälkeensä käytännössä koskemattoman erämaan, joka kätki lukemattoman määrän toinen toistaan upeampia lohi- ja taimenjokia. Kuolan niemimaalle ei nimittäin kylmän sodan vuosina ollut asiaa muilla kuin tietyillä sotilasosastoilla ja valtion johdolla, joten suureen osaan kalakannoistakaan ei vuosikymmeniin kohdistettu juuri minkäänlaista kalastuspainetta. Poikkeuksena olivat valtion valitsemat ammattimaisen kalastuksen käyttöön valjastetut lohijoet, sekä sotilastukikohtien vierellä sijaitsevat joet, jotka ovat paikoitellen pahoin kärsineet salakalastuksesta. Osa näistä joista kalastettiin neuvostoaikaan lähes tyhjiin.

Onneksi Kuolan lohikannoista huolestuneet venäläiset ymmärsivät jo 80-luvun lopussa, että taloudellisesti tuottavampi vapaa-ajan kalastus kannattaa asettaa ammattikalastuksen edelle, jolloin teollinen kalastus tulee lopulta menettämään merkityksensä ja lohikantoja ja niiden luontaista lisääntymistä voidaan tukea paljon paremmilla resursseilla.

Kuolan alueen urheilukalastuksen voidaan katsoa alkaneen vuonna 1988, jolloin PINROn (Polar Research Institute of Marine Fisheries and Oceanography), paikallishallinnon virkamiesten ja Neuvostoliiton aikaisen Glavrybvodin (lähinnä ”kalastusministeriön kalatalouden tarkastusvirasto”) alaisen Kuolan niemimaan kalastusta hallinnoivan Murmanrybvodin kesken pidettiin historiallinen kokous. Kokous kutsuttiin koolle PINROn aloitteesta, ja siinä esitettiin ensimmäistä kertaa ehdotus virkistyskalastuksen ja kalastusmatkailun kehittämisestä Kuolan niemimaalla, ja samalla ehdotettiin että toiminnan tulisi perustua catch and release -periaatteeseen, uuteen ajatukseen, joka Venäjällä oli tuohon aikaan täysin uutta ja mullistavaa. Ehdotus tehtiin, koska ulkomaisten tutkimusten mukaan lohen kuolleisuus jää näin vain 2–8 prosenttiin ja siksi tämän periaatteen sekä matkailukalastuksen todettiin olevan paras mahdollinen tapa kalakantojen hyödyntämiseen. Tämän historiallisen tapaamisen hedelmiä me poimimme tänään.

Uutuudenviehätys Kuolan niemimaan kalastuksesta on tänään valitettavasti jo haihtunut, mutta Kuolassa virtaa edelleen kymmeniä täysin luonnonvaraisia jokia, joissa jokaisessa elää oma, vahva ja täysin luonnonvarainen kalakantansa. Kalastaminen Kuolan niemimaalla on kuin siirtyisi sata vuotta taaksepäin aikaan, jolloin kalastajia oli vähän, vedet olivat puhtaita ja lohta ylenpalttisesti. Monet Kuolan lohijoet, Varzuga, Varzina, Ponoi, Umba, Jokanga, Kuola, Litsa, Rynda, Harlovka ja vaikkapa vielä Ponoi, sekä monet muut, kuuluvat lohijokina ylimpään eliittiin ja lisäksi monet niistä tarjoavat myös maailmanluokan taimenenkalastusta.